Edellä olevaan voisi vielä lisää, että tiheästi rakennetuilla keskusta-alueilla on ruvettu poraamaan varsin syviä energiakaivoja, jotta laskennallisesti vaadittavan tehon mukainen aktiivinen kokonaiskaivopituus on yleensäkään mahdollista porata ahtaalle tontille. On aivan selvää, että tuollaiset kaivot ehtyvät suhteessa selvästi nopeammin kuin perinteinen korkeintaan luokkaa 200...300 metrin syvyyteen porattu kaivo, jonka etäisyyskin naapurikaivoihin on riittävä. Syviä kaivojahan perustellaan myös sillä, että kallio lämpenee syvyyden kasvaessa, mutta kun lämpö ei uusiudu geotermisen vuon seurauksena juuri ollenkaan, ehtyminenkin tulee aikaisemmin kiusaksi, kun syvälle poratusta kaivosta tyypillisesti otetaan lämpöä suuremmalla teholla per metri kuin silloin, kun kaivon alhainen lämpötila asettaa rajat pumpattavalle teholle. Asia vain pahenee, mitä syvemmälle yritetään porata (vaikka sitten kaiken järkevyyden ylittävään ja teknologian ja talouden mahdollisuudet käytännössä ylittävään 10 kilometrin syvyyteen).
Aikanaanhan sitten nähdään, miten kävi, ellei pumpattua lämpömäärää yritetä korvata esim. kesäaikaan auringonpaisteesta kerätyllä energialla siinä vaiheessa, kun merkittävää jäähtymistä alkaa ilmetä.
