Eli vaakaputken mitoitus on suuntaa-antavaa ja porakaivon mitoitus metrien tarkkuudella täyttä tuubaa ellei ole röntgenkatsetta ja kokemusta lähiseudun pohjaveden virtauksista jotka varsinkin keväällä nopeasti lämmittävät kaivon.
Näinhän se on.
Vaakaputki sietää enemmän alimitoitusta, kuin kaivo.
Jos maa jäätyy putken ympäriltä, sen lämmönjohtavuus paranee jäätymättömään maahan nähden.
Jäätyneestä maasta tosin tulee hiukan pakkasen puolella olevaa keruunestettä, joka laskee pumpun ulostulotehoa ja hyötysuhdetta, mutta kuitenkin kohtuullisen vähän.
Porakaivon alimitoittaminen on vaarallisempaa, koska kaivossa oleva vesi menee silloin jäähän ja puristaa maanestettä ulos keruupiirin paisunta-astian ylipaineventtiilistä.
Kallioperän laatu ja rakenne sekä veden virtaus olot kalliossa ovat tuntemattomia suureita mitoittajille. Siksi mitoitus on aina arvio, ei sitä saada ilman parempaa tietoa kallioperästä kovinkaan tarkaksi.
Porakaivo on syytä yleensä ylimitoittaa jonkin verran, ellei halua ottaa riskiä siitä, että myöhemmin voi tulla jäätymisongelmia.
Tutkimusten mukaan porakaivon lämpötila laskee kolmen ensimmäisten vuoden kuluessa noin 1-2 astetta uuden kaivon arvosta.
Tämä johtuu siitä, että porareiän ympäristön kallioperään ei siirry tarpeeksi nopeaan uutta lämpöä pois otetun tilalle.
Tuokin ilmiö on kallioperän lämmönjohtavuus eroista johtuen erilainen eri kaivoilla.
...
Olisiko ehkä kiinnostavaa tehdä täällä kysely siitä, kuinka monen "kalliolämmittäjän" maanesteen paisuntasäiliön pinta nousee "kattoon" pakkaskaudella?
Jos samalla kerrotaan talon lämmitystarve ja suunnilleen sijainti Suomen kartalla, saataisiin jonkinlaista tilastoa.
Näin voitaisiin saada arviota kaivojen minimimitoituksesta
Vai onko aihe sen verran arka, että siihen ei löytyisi halukkaita vastaajia?
