Törmäsin hiljan artikkeliin, jossa kerrottiin maalämmön keruupiirien sijoittamisesta nollaenergiatalojen alle (
https://www.rakentaja.fi/artikkelit/10386/maankaivu_maalampo_stiebel_eltron.htm). Tavallisempien rakennusten alla maa routaantuisi, kun lämmöntarve olisi suurempi suhteessa keruualaan. Mitäpä jos tuota maapohjaa lämmitettäisiin aurinkokeräimillä? Täällä on käyty keskustelua keruuliuoksen lämmittämisestä aurinkokeräimillä ja toisaalta ylijäämälämmön dumppaamisesta maalämpökaivoon (
http://www.maalampofoorumi.fi/index.php?topic=4668.0). Jos oikein tulkitsin lukemaani, niin aurinkokeräimien kannattavuus maalämpökohteissa on heikkoa järjestelmien kalleuden takia. Erityisesti lämmön maahan varastoimista ajatellen, jotta COPia saataisiin merkittävästi parannettua, tarvittaisiin iso keräinpinta-ala, mikä puolestaan maksaisi paljon.
Ratkaisu voisi löytyä halvemmalla keräinjärjestelmällä. Mitäpä jos kattoon integroidun keräimen tekisi käyttäen osaksi lattialämmitysjärjestelmien tekoon tarkoitettuja komponentteja?
- pulpettikatto, jonka koko pinta aurinkokeräimenä
- yläpinnaksi paksu polykarbonaatista tehty kennolevy (paksuudella rajoitettaisiin tehoa, jotta estetään veden kiehuminen)
- koolaus ja näiden muodostamat ilmakammiot
- absorbaattorina lattialämmitykseen tarkoitetut lämmönjakolevyt mustaksi maalattuina
- lattialämmitysputki edellisiin lämpöä johtalla liimalla kiinnitettynä (mustaa tai sellaiseksi maalattua)
- veden- ja lämmönpitäväksi rakennettu yhtenäinen ALU-PIR-lämpöeriste (putkirikoissa vesi tätä pitkin talon ulkopuolelle)
- väliin muutoin normirakenteinen talo
- maanvaraisen laatan alapuolisen lämpöeristeen tai ryömintätilallisen rakennuksen maahan asennetun lämpöeristeen alapuoliseen kapillaarihiekkakerrokseen lämmön dumppauspiiri
- dumppauspiirin alle sopivasti lomittain maalämmön keruupiiri siten, että dumpattu lämpö kerkeää tasaantua maan lämpötilaan, jottei keruupiirin nesteen lämpötila nouse liian korkeaksi (enimmäislämpötila esimerkiksi 30 Celcius-astetta)
- maata metri tai muutama
- maanrakennusmuovi (tai vedeneristysmatto), joka pitää virtaavan veden kauempana putkistosta
- keräimien putkissa kierrätettäisiin vettä paineettoman vesisäiliön kautta
- kiertovesipumppu pyörisi aina kun keräimen lämpötila olisi selkeästi plussan puolella ja lämpimämpi kuin maan lämpötila, ja siten pumppaisi vettä säiliöstä kiertoon
- kiertovesipumpun lakatessa pyörimästä valuisi vesi painovoimaisesti takaisin vesisäiliöön
Arvoituksia:
- kestävätkö edulliset lattialämmitysputket esim. 95 asteen lämpötilaa tilanteissa, joissa vesi ei kierrä?
- miten luotettavasti todentaa, että keräin ei mistään kohtaa ole pakkasella?
- ovatko maalämpöpumput kuinka herkkiä lämpimälle keruuvedelle? nimittäin jos hiekka olisi 35-asteista, niin kuvittelisi pumpun käynnistyessä putken ympäristön lämpötilan laskevan pian 30 asteen alapuolelle (sallitulle alueelle)
- kuinka lämmin maapohja saa olla, ilman että rakennuksen sisällä lämmöt nousisivat epämukavuusalueelle? olettaen, että ilman tätä lämmön dumppausta sisälämpö pysyisi aisoissa ja puhutaan normin mukaisista eristevahvuuksista
- kuinka hyvin lämpö pysyisi maassa keruuputkiston ulottuvilla?
- millaiseksi COP mahtaisi muodostua eri puolilla Suomea?
- jäikö jotain oleellista huomioimatta?
Nähdäkseni kuvaamani järjestelmä olisi varsin edullinen rakentaa, huolellisesti suunniteltuna ja tehtynä erittäin yksinkertainen ja varmatoiminen. Järjestelmän toimintaa voisi tehostaa käyttämällä auringonlämpöä käyttö- ja lämmitysveden suoraan tai esilämmittämiseen, mutta toki järjestelmän yksinkertaisuuden kustannuksella. Lämmönluovutuslevyjä on kyllä helppo itsekin tehdä, kt. seuraavasta tee-se-itse-aurinkokeräin-juttusta ilmenee:
http://www.n3fjp.com/solar/BigProject/BigProject.htm